Tänä iltana Turun kaupunginvaltuusto päättää ratikasta. Halvalla saa harvoin mitään hyvää.

Tässä isossa päätöksessä on kyse koko Turun kehittämisestä. Väkiluvun kasvu on tosiasia. Parinkymmenen vuoden päästä täällä asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä enemmän kuin nyt. Me voimme valita ruuhkat ja laimean kehityksen tai sitten me voimme valita suunnitelmallisuuden ja vetovoiman.

Raitiotiellä on mahdollisuus vauhdittaa ja suunnata kaupungin kasvua.

Kun Turkuun tulee lisää väkeä, kasvavat myös ruuhkat. Ratikka vetää enemmän matkustajia kuin mikään bussi, ja helpottaa siksi ruuhkia ja sujuvoittaa kulkemista.

Nyt on mahdollista tehdä koko kaupungin face lift. Reitin varrella katujen alla oleva infra ja kadut kunnostetaan seinästä seinään. Lisäksi rakennetaan kilometrikaupalla pyöräteitä ja kunnostetaan Tuomiokirkkotorin alue eli meidän paraatipaikka siihen kuntoon, jonka se ansaitsee.

Turkua on sanottu Suomen eriytyneimmäksi kaupungiksi. Hanketta on kritisoitu siitä, että asuntojen hinnat Varissuolla nousee. Itse asiassa ratikka on osa palvelujen parantamista alueella. Se ei yksistään riitä, mutta yhdessä koulujen korjaamisen ja muiden palveluiden kanssa se lisää tasa-arvoa eri asuinalueiden kesken. Tällä investoinnilla helpotetaan ihmisten kulkemista esimerkiksi töihin ja harrastuksiin sekä rakennetaan tiiviimpää kaupunkia. Ratikka purkaa segregaatiota ja tuo tasa-arvoisempaa kaupunkia turkulaisille.

Suomi on tällä hetkellä Euroopan ennätysmaa työttömyydessä. Rakentajien työtilanne on erityisen heikko. Tällaisena aikana päättäjillä on mahdollisuus hyvällä syyllä parantaa työllisyyttä. Raitiotie tuo Turkuun valtavasti työtä. Rakennusvaiheen laajuus on yli 5100 henkilötyövuotta.

Merkittävimmät vaikutukset tuntuvat pitemmän päälle: vuoteen 2050 mennessä asuin- ja toimitilarakentamiseen syntyy jopa 39 000 henkilötyövuotta. Siis 39 000 henkilötyövuotta enemmän kuin runkobussivaihtoehdossa. Tässä salissa tuskin on kertaakaan keskusteltu näin isosta satsauksesta työhön ja työllisyyteen.  

Kaiken aikaa huoneessa on iso elefantti, joka on syytä nostaa esiin: ilmastonmuutos. Meillä on Turussa tehty hyvät linjaukset hiilineutraaliuden saavuttamisesta. Turun uusimman ilmastoraportin mukaan liikenteen osuus Turun alueellisista päästöistä on kasvanut merkittävästi suhteessa muihin päästösektoreihin. Tie- ja katuliikenteen päästöjä täytyy edelleen vähentää. Jotta me hoidamme oman osamme, täytyy kestävään liikkumiseen satsata. 

On totta, että Turun taloustilanne on tiukka. Tämä investointi täytyy kuitenkin nyt tehdä, jotta näivettymisen kierteeseen saadaan helpotusta. Esimerkit muualta osoittavat, että raitiotie lisää vetovoimaa ja yritysten kiinnostusta. Tampereella rakentaminen ja investoinnit näkyvät ratikan vaikutusalueella ja ovat toteutuneet ennakoitua nopeammin. Ratikan myötä kaupunki saa tuloja maankäytöstä ja kaupunkikehityksestä reitin varrelta.

On tietenkin todettava, että liki 500 miljoonan hanke on todella suuri ja meillä päättäjillä on selkeä vastuu siitä, että kulupuoli pidetään tarkasti näpeissä. Hankkeen pitää pysyä talousarviossa. Turkulaisten veronmaksajien luottamus ei kestä sitä, että budjetti paukkuu.

Riskejä on arvoitu laajasti. Kun tilaajat, suunnittelijat ja rakentajat ovat samaa organisaatiota, niin myös riskit ja hyödyt jaetaan. Allianssimalli on tapa hoitaa hankkeen taloutta vastuullisesti ja löytää kustannussäästöjä vielä rakennusvaiheessakin. Allianssimalli on konkreettinen keino hallita riskejä.

Vaihtoehto ei ole se, että ei tehdä mitään. Vaihtoehtoiskustannus ei ole nolla euroa. Katuja ja kunnallistekniikkaa pitää joka tapauksessa korjata ja päivittää. Bussitkin tarvitsevat uusimista ja huoltoa.

Meillä on nyt mahdollisuus tehdä tulevaisuuteen kurkottava päätös, joka on Turulle ja turkulaisille hyväksi.

Jos joskus voi hyvällä syyllä sanoa, että katsotaan Tampereelle, niin nyt on sen aika. Siellä voitetaan Suomen mestaruuksia, siellä rakennetaan lisää ratikkakiskoja. Haluammeko me olla niin kuin menestyvät tamperelaiset vai kaivella mieluummin omaa napanöyhtää?